Yritysten näkökulmasta globaali talouskehitys on muuttunut arvaamattomaksi ja riskialttiiksi. Maiden jakautuminen blokkeihin ja yleinen epävarmuus tulee vaikeuttamaan kansainvälisten yritysten toimintaa globaalilla tasolla.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen voimistunut kilpailu useilla eri aloilla, kuten talouden ja teknologian parissa, tulee lopulta vaikuttamaan eurooppalaisiin yrityksiin, ja sitä kautta suomalaisiin vienti- ja tuontiyrityksiin. Jo nyt on havaittu merkkejä ”re-shoring” -ilmiöstä. Alhaisen kustannustason maissa toimineet yritykset ovat palauttamassa toimintojaan takaisin länsimaihin tai siirtymässä toisiin matalan riskitason maihin. Globaalia taloutta ravistavat voimakas inflaatio, kansainvälisen kaupan vajoaminen taantumaan ja Ukrainan sodan vaikutukset muun muassa energian ja ruoan hinnoissa.
Monen mielestä kansainvälinen talous on siirtymässä takaisin kylmän sodan aikaan, mutta näin ei tule tapahtumaan. Taistelukenttänä tulee olemaan jatkossa talous, jota aletaan käyttämään geopoliittisena aseena sen sijaan, että valtiot investoisivat voimakkaasti asevoimiin ja konventionaaliseen sodankäyntiin. Yritysten toimintaa rajoittavat yhä useammin pakotteet, joita voidaan kohdistaa yrityksiin ja yksityisiin henkilöihin. Ukrainan sodan sytyttyä pakotteiden käyttö ja soveltaminen on yleistynyt, ja pakotteita käytetään yhä useampiin eri tarkoituksiin. Pakotteiden lisäksi protektionismi on lisääntynyt globaalilla tasolla. Tariffien ja muiden kaupankäynnin esteiden määrä on kasvussa. Tämä on kytköksissä Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyneisiin väleihin.
Nykyisestä muutoksesta on alettu käyttämään nimitystä strateginen kapitalismi. Toisin kuin vapaassa markkinakapitalismissa, jossa valtio ei puutu elinkeinoelämään, ja suunnittelutaloudessa, jossa valtio puuttuu elinkeinoelämään, korostuu strategisessa kapitalismissa turvallisuuden näkökulma, kun tarkastellaan ulkomailta tulevia investointeja ja ostoja. Tässä valtio puuttuu harkiten erilaisiin transaktioihin, joissa toisena osapuolena on ulkomainen yritys. Toisin sanoen sääntelykeinot ovat julkisen vallan puolelta valikoivia ja niitä tehdään harkiten.
Valtion tiukemman sääntelyn ja valvonnan myötä kiinteiden investointien ja ostojen tekeminen tulee vaikeutumaan. Valtio voi missä tahansa vaiheessa puuttua yrityskaupan tekoon ja näin estää kaupanteon, jos sen katsotaan aiheuttavan riskejä esimerkiksi huoltovarmuudelle. Estoja voidaan kasvaneen protektionismin myötä joissain maissa tehdä pelkästään oman teollisuuden suojelemiseksi. Yritysten näkökulmasta tämä aiheuttaa lisää riskejä jo yritysten välisissä neuvotteluissa. Kustannuksia edelleen tulee aiheutumaan, mutta nyt riski kaupan epäonnistumisesta kasvaa valtion mahdollisen intervention takia. Tämä koskee niin ikään suoria investointeja. Myös yrityksen toimintojen siirtäminen maasta toiseen voidaan vaikeuttaa merkittävästi, jos valtio katsoo sen työllistämisvaikutuksen tai yleisen arvon olevan valtiolle merkittävä. Tästä on jo merkkejä Kiinassa, jossa yritysten poistumista on vaikeutettu lainsäädännön avulla. Lisäksi olemassa olevien kiinteiden investointien menettämisen riski kasvaa, etenkin autoritäärisissä maissa.
Strateginen kapitalismi ja protektionismi ovat tulleet jäädäkseen maailman blokkiutumisen ja talouden politisoitumisen takia. Maailmankauppa käy tällä hetkellä hyvin epävarmoja vaiheita, minkä takia suomalaisyritysten keskinäiseen tiedonvaihdon ja kommunikoinnin merkitys kasvaa. Hyvä tiedonhankinta ja -välitys tulevat olemaan menestyvän liiketoiminnan avaimia nyt ja jatkossa.